Videoita

Videiota kronologisessa järjestyksessä - näistä ehkä saa(?) jonkinlaista käsitystä millaista hommaa tämä kesä nyt on ollut... Tai sitten ei. Yksi video löytyy aiemmasta Telttailua Bulgariassa -viestissä.

1. Romania, vuoriston loivaa ylämäkeä
2. Bulgaria, pulputtava hiekkapohja... metaania, rajapoliisin mukaan.
3. Iran, rannikolle laskeutuminen
4. Iran, Kaspianmerelle saapuminen

Koti

Kotona. Turkish Airlines unohti vieläpä Iranissa veloittaa 120e maksun polkupyöristä, mutta kompensoi sen osaltani hukkaamalla nopeusmittarin n. 50e sensorin, joten olemme mielestäni sujut. Reissun viimeisen yön vietimme Istanbulin lentokentällä minä penkeille ja Esko laattalattioilla makuupussissa nuokkuen.

Ensimmäinen olut koneessa oli hyvä. Kuvia seuraa perästä todennäköisesti aivan lähipäivinä kunhan saan ensin pestyä vaatteet, kasattuja fillarin lenkkikuntoon ja muut juoksevat asiat hoidettua. Nyt saunaan. Kiitos vielä kerran molempien puolesta!
/>

Tossu särki

Henkselit paukkuen kun lähtee niin näpeillehän sitä saa. Yli 5000m päästiin, mut riskianalyysi revenneen kengänpohjan, vaikean reitin (ohi 50 dollarin turistirahastuksen) ja vuoristotautioireet pakottivat alas, mikä olikin täysin oikea päätös eli ei harmita yhtään.

Teheran

Pari paivaa Teheranissa basaareiden kiertelua ruuhkassa rupeaa riittamaan, joten ajattelimme lahtea huomenaamuna tuoreuttamaan keskiarvolla 1km/pv kavelleita jalkojamme Mt Damavandille (5671m). Pitaisi olla kahden tai kolmen paivan patikointi, saa nahda miten jalat (ja paa korkeutta) kestavat kun lajikunto ei liene hirmuisen kohdallaan. Muuten ilmeisesti kukkulana helppo noustava loivine rinteineen ja sopivine lampotiloineen.

Tahan mennessa kilometreja on Suomesta tullut arviolta reilut 5000, mittarissa 4700, lisaksi muutamat paivat rikkinaisella mittarilla ja ilman mittaria. Eskolla noin 1700km vahemman. Fillaroinnin puolesta loppu huvin, kaikki huvin - kunhan vain saadaan nuo fillarit koneeseen. Alustavan tiedon mukaan hinnaksi pitaisi tulla 60e/fillari Turkish Airlinesilla, odottelemme vain vahvistusta Istanbulista etta ne ulipaataan huolitaan. Pienia valintajuttuja tekisimme molemmat varmaan kiekkojen suhteen jos saisimme uudestaan valita, mutta kokonaisuutena varustautuminen ja fillarivalinnat osuivat aikalailla nappiin.

Oikein paljon kiitoksia kaikille lueskelleille ja eritoten kommentoinneille, niita on ollut kiva lueskella. Lisaksi Visalle vaivannaosta.

Teheran.

Teheranissa turvallisesti perillä. Liikenne ihan jees. Lämpö 40 tienoilla. Viel yhen rengasrikon sai korjata, sniif! Nyt syömään.

Viimeinen viesti tienpäältä

3000m makuupussissa, noustu 2pvä noustu rannikolta. Teheraniin alta 100km, kuulemma pelkkää laskua. Hienoimmat ajopaikat ikinä, muutenkin osoittautunut reissailuun loistomaaksi. Vähän haikeelta jo tuntu tulla ilmeisesti viimeinen kunnon nousu, sentään yksi poliisi megafonista huuteli I love you Vesa I love you.

Masuleh

Masulehissä ihmettelemässä paikallista Santaparkmenoa. Säät viilenneet ja vähän taas saanut kiekkoa räplätä. Rannikko muistuttaa enemmän jotain kaakois-aasiaa riisipeltoineen ja 100% ilmankosteuksineen kuin mielikuvaa Iranista.

Kaspianmerellä

Ollaan Kaspianmeren rannalla jonkun yh-isän ja ylivilkkaan lapsen luona, iha jees päivä vaikka tappava vastatuuli ja mun jalat rupee sanoo, että on pyöräilty riittävästi.

Päärynäpuita ja hellettä

Maataan päärynäpuiden katveessa hiekkauomassa ja katellaan tähtiä. Esko 25v. Teltasta luovuttu toistaiseksi kun ei juuri itikoita. Budjetissakin pytysytty kun melko monessa paikassa ei anneta maksaa vaikka mitä tekis. Päivisin on vaan aika lämmin, huomisen jälkeen varmaan lepopäivä.




60km päässä Ardabilistä.

Tabriz

Ehtoota. Ollaan Tabrizissa ilmeisesti viimeista iltaa, silla taalta sivistyksen kapaloista loytyi parikin hyvaa fillarikauppaa ja Esko sai uuden maantiekiekon eteen ja takakiekko kasattu mainioksi. Lahdetaan huomenaamuna suoraan itaan pienempaa tieta kohti Kaspianmerta. Visa ja Ville kyselivat miten taalla saa kolme viikkoa kulumaan - toistaiseksi ei ole ollut ongelmia, varsinkin kun tuota kiertoreittia ajamistakin lienee noin 1000km ja siihen kuuluu pari vuortenylitysta. Lammintakin riittaa, rannikko tosin kuulemma sateinen, vihrea ja viileahko.

Ihmiset todella ystavallisia, ruoka halpaa (lounasravintolan kepatti on 2e, kasvikset ja hedelmat 0,20-1e kilo), kaupunkialueet poikkeuksetta siisteja. Ihmisten kaytos meita kohtaan on huomattavasti hillitympaa kuin Turkissa, mutta ei taalla silti tarvitse yli kilometria kavella etteiko joku tarjoaisi englanniksi apua ihan mihin vain. Englannilla parjaa paremmin kuin Turkissa tai Bulgariassa.

Basaareissakin on mukava kavella ja pysahtya hedelmakojuille hymyilemaan ja syomaan kaikenlaiset maistiaiset mita eteen kipittaen tuodaan. Just kun kavelin tanne nettikahvilaan niin joku huntupainen rouva ajoi ja lansimaalaisittain meikkasi samalla taustapeilin avulla. Valilla tuntuu aika pseudohommalta koko hunnutus kun meikkaukseen kaytetaan varmaan tunti paivassa.

Rahaa meilla ei ole kovin paljoa ja sita ei saa seinasta kortilla lisaa, mutta pitaa yrittaa sompailla tuon budjetin kanssa tama reilu pari viikkoa. Puistoissa saa ihan luvanvaraisesti telttaillakin. Taytyy vaan lahtea aika varovasti liikkeelle ton ajamisen kanssa, nuo viimeiset reilut 300km Turkissa nousukilometrin kanssa joka eivat oikein sopineet kropillemme. Esko ainakin valittelee ylikunnon merkkeja.

Jotenkin sita noina ajopaivina jaksoi aina kovassa nousussakin puoli tuntia hymyilla kun vastaan tuleva taysi 40 matkustajan bussi taputtaa ja tsemppaa - taas kun ajaminen rupeaa takkuamaan niin lammittaa katsella rinteesta maantielle vastaan kiiruhtavaa iakasta saksanturkkilaista herraa jaakylman vesitonkan kanssa. Tassa hommassa kohdellaan kaikkialla kuin hyvanlaatuista hullua.

Taalta tahan, ma lahen hotellille suomaan tuoreita taateleita ja aprikooseja ja laappimaan oman fillarini takakiekkoa. Kuvia ei voi tallaisilla paukkulangoilla oikein latailla. Todennakoisesti meista ei viikkoon pariin paljoa kuulu jos ei mitaan suurempia ongelmia kavele vastaan.

Tabrizi, Iran

Tabrizissa 4e hotellissa. Siistimpää ja hilltympää kuin Turkissa ja ekat maantiefillaritkin nähty. Taksi 300km rajalta oli 10e/hlö.

Vihdoin Iranissa

Iranissa. Tavattiin bussissa tosi mukava iranilainen jonka mielestä Turkin puoli ei oo turvallinen majailuun, sotilaita ainakin riitti. Jeesaili rajalta läpi ja nyt taskut täynnä rahaa halvassa taksissa menossa Tabriziin. Tehokas päivä.

Vannetta etsimässä

3 päivää raakaa ajoa ja nyt Erzurumissa. Eskon takakiekon kehä ruvennut murtumaan, ei voi juuri ajaa. Rakennetaan etukehästä taakse kiekko jos vaan löydetään jostain 28" eteen. Itä-Turkin suurimmassa kaupungissa ei ole vaikka paikalliset kuskailee mestoihin. Yritetään bussilla ajaa rajan pintaan, ajetaan Makuun ja taas bussilla sivistyksen pariin Tabriziin, josta pitäisi löytyä. Paskaa hommaa vaan toi bussimatkailu fillarin kanssa.

Takaisin tienpäällä

Viikon tauon jälkeen jalat mulla tosi tyhjät mutta 50km, 4h ja 1800m mäki herättivät vähän. Vatsamme ovat oikein lupaavia! Järkyttävän hienoja ajopaikkoja, jotenkin hiljentävää kiivetä hiljalleen pilvien sekaan 30m näkyvyyteen samalla kuunnellen moskeijoiden kutsuhuutoja. Telttailaan vuoristopuron penkalla. Kiva molemmista olla taas pyörän päällä. Muutamiin mukaviin ihmisiin ja tragikoomiseen apteekkimeininkiin tutustuttu myös.