Kaspianmerellä

Ollaan Kaspianmeren rannalla jonkun yh-isän ja ylivilkkaan lapsen luona, iha jees päivä vaikka tappava vastatuuli ja mun jalat rupee sanoo, että on pyöräilty riittävästi.

Päärynäpuita ja hellettä

Maataan päärynäpuiden katveessa hiekkauomassa ja katellaan tähtiä. Esko 25v. Teltasta luovuttu toistaiseksi kun ei juuri itikoita. Budjetissakin pytysytty kun melko monessa paikassa ei anneta maksaa vaikka mitä tekis. Päivisin on vaan aika lämmin, huomisen jälkeen varmaan lepopäivä.




60km päässä Ardabilistä.

Tabriz

Ehtoota. Ollaan Tabrizissa ilmeisesti viimeista iltaa, silla taalta sivistyksen kapaloista loytyi parikin hyvaa fillarikauppaa ja Esko sai uuden maantiekiekon eteen ja takakiekko kasattu mainioksi. Lahdetaan huomenaamuna suoraan itaan pienempaa tieta kohti Kaspianmerta. Visa ja Ville kyselivat miten taalla saa kolme viikkoa kulumaan - toistaiseksi ei ole ollut ongelmia, varsinkin kun tuota kiertoreittia ajamistakin lienee noin 1000km ja siihen kuuluu pari vuortenylitysta. Lammintakin riittaa, rannikko tosin kuulemma sateinen, vihrea ja viileahko.

Ihmiset todella ystavallisia, ruoka halpaa (lounasravintolan kepatti on 2e, kasvikset ja hedelmat 0,20-1e kilo), kaupunkialueet poikkeuksetta siisteja. Ihmisten kaytos meita kohtaan on huomattavasti hillitympaa kuin Turkissa, mutta ei taalla silti tarvitse yli kilometria kavella etteiko joku tarjoaisi englanniksi apua ihan mihin vain. Englannilla parjaa paremmin kuin Turkissa tai Bulgariassa.

Basaareissakin on mukava kavella ja pysahtya hedelmakojuille hymyilemaan ja syomaan kaikenlaiset maistiaiset mita eteen kipittaen tuodaan. Just kun kavelin tanne nettikahvilaan niin joku huntupainen rouva ajoi ja lansimaalaisittain meikkasi samalla taustapeilin avulla. Valilla tuntuu aika pseudohommalta koko hunnutus kun meikkaukseen kaytetaan varmaan tunti paivassa.

Rahaa meilla ei ole kovin paljoa ja sita ei saa seinasta kortilla lisaa, mutta pitaa yrittaa sompailla tuon budjetin kanssa tama reilu pari viikkoa. Puistoissa saa ihan luvanvaraisesti telttaillakin. Taytyy vaan lahtea aika varovasti liikkeelle ton ajamisen kanssa, nuo viimeiset reilut 300km Turkissa nousukilometrin kanssa joka eivat oikein sopineet kropillemme. Esko ainakin valittelee ylikunnon merkkeja.

Jotenkin sita noina ajopaivina jaksoi aina kovassa nousussakin puoli tuntia hymyilla kun vastaan tuleva taysi 40 matkustajan bussi taputtaa ja tsemppaa - taas kun ajaminen rupeaa takkuamaan niin lammittaa katsella rinteesta maantielle vastaan kiiruhtavaa iakasta saksanturkkilaista herraa jaakylman vesitonkan kanssa. Tassa hommassa kohdellaan kaikkialla kuin hyvanlaatuista hullua.

Taalta tahan, ma lahen hotellille suomaan tuoreita taateleita ja aprikooseja ja laappimaan oman fillarini takakiekkoa. Kuvia ei voi tallaisilla paukkulangoilla oikein latailla. Todennakoisesti meista ei viikkoon pariin paljoa kuulu jos ei mitaan suurempia ongelmia kavele vastaan.

Tabrizi, Iran

Tabrizissa 4e hotellissa. Siistimpää ja hilltympää kuin Turkissa ja ekat maantiefillaritkin nähty. Taksi 300km rajalta oli 10e/hlö.

Vihdoin Iranissa

Iranissa. Tavattiin bussissa tosi mukava iranilainen jonka mielestä Turkin puoli ei oo turvallinen majailuun, sotilaita ainakin riitti. Jeesaili rajalta läpi ja nyt taskut täynnä rahaa halvassa taksissa menossa Tabriziin. Tehokas päivä.

Vannetta etsimässä

3 päivää raakaa ajoa ja nyt Erzurumissa. Eskon takakiekon kehä ruvennut murtumaan, ei voi juuri ajaa. Rakennetaan etukehästä taakse kiekko jos vaan löydetään jostain 28" eteen. Itä-Turkin suurimmassa kaupungissa ei ole vaikka paikalliset kuskailee mestoihin. Yritetään bussilla ajaa rajan pintaan, ajetaan Makuun ja taas bussilla sivistyksen pariin Tabriziin, josta pitäisi löytyä. Paskaa hommaa vaan toi bussimatkailu fillarin kanssa.

Takaisin tienpäällä

Viikon tauon jälkeen jalat mulla tosi tyhjät mutta 50km, 4h ja 1800m mäki herättivät vähän. Vatsamme ovat oikein lupaavia! Järkyttävän hienoja ajopaikkoja, jotenkin hiljentävää kiivetä hiljalleen pilvien sekaan 30m näkyvyyteen samalla kuunnellen moskeijoiden kutsuhuutoja. Telttailaan vuoristopuron penkalla. Kiva molemmista olla taas pyörän päällä. Muutamiin mukaviin ihmisiin ja tragikoomiseen apteekkimeininkiin tutustuttu myös.

Trabzon

Yobussı tanne Trabzonıın olı sellaınen elamys jota en mıelellanı uudelleen koe. Tıetystı meılle myytıın bussın ylıvoımaısestı huonoımmat paıkat nelıpaıkkaıselta takapenkılta, johon aına tarjoılujen valılla bussıhenkılokunnasta joku ankesı vııdenneksı ıstumaan ja nukahtelemaan valuen meıdan paallemme.

Herkullısta heraılla yolla kolmen mınuutın unen jalkeen sııhen kun Mehmet lapsyttelee jalkoıhın etta sıırrypa nyt. Olı muutenkın aıto Mehmet sılla fıllareıden pakkaus bussıın hoıtuı enemman voımalla kuın ajatuksella - tuloksena kunnolla vaantynyt takavaıhtajan korvake, joka nyt toıstaıseksı vıela pelaa ja pelannee perılle astı kunhan eı enaa paase vaantymaan ja murtumaan. Olın valvotun yon jalkeen eılen valmıs jo hautaamaan koko turkkılaısen kansakunnan tuıtuspaıssanı. Istanbulıssa selkea kaksoıslaskutus ja lııran parın pıkkuvırheet yhteenlaskussa pıkkukaupoıssa arsyttamaan jo ıhan rııttavastı. No, nama lıenevat enemmankın suurkaupungın turıstıpalveluıden ongelmıa kuın koko Turkkıa leımaava ılmıo?

Eskolla maha ei ole ottanut rauhoittuakseen, eıka mullakaan ıhan prııma ole. Viikon saırastelun jalkeen tuleva suuterveydenhuollon ammattilainenkın olı ylıpuhuttavıssa hoitoon. Ihan ystavallısestı tuntuivat paıkallısessa ylıruuhkaısessa paıvystyksessa tutkıttavaksı ottavan, saa nahda kuınka pıtkaan tassa prosessıssa menee etta on taas fıllaroıntıkunnossa. Parın paıvan ajan Esko meınası etta rahaa on mennyt enemman puolen lııran vessoıhın kuın kıınteaan ruokaan.

Kaupunkına tama Trabzon on ıhan mukavan oloınen. Mustanmeren rannıkko muuten olı bussın ıkkunasta aınakın alyttoman tylsan oloınen.

Bussilla kohti itää

Odotellaan yöbussia Itä-Turkin Trambozoniin. Ei ollut tarkoitus sinne mennä, mut Esko on sen verran kipeen että valittiin vaihtoehto jossa ei heti tartte lähtee polkee. Tänään Bosforinsalmen ylitys, kielletty tietysti fillarilla mut täysin lihasvoimaisen reissun päätös oli polkeminen Aasiaan parikymppisen nätihkön naismopopoliisin saattueessa sillan yli. Sitä on hetkiä jolloin maailmassa kaikki on hyvin.

Pois

Vielakin Istanbulissa kun olo ei ole parantunut ihan sita tahtia mita toivottiin, Eskolla varsinkaan. Tanaan kuitenkin tarkoitus johonkin bussilla yrittaa paasta. Eilen saatiin melkoisen selvittelyn jalkeen hankittua jarkevan hintaiset paluulentoliput elokuun 14. paivalle.

Istanbul

Pari valipaivaa mennyt taalla ja suurin saavutus on fillareiden 'huollatus'. Kovin vakuuttuneita ei kavereista oltu kun saivat Eskon kammista kierteita vahan korkattua ja muuta mukavaa, mutta ainakin nyt periaatteessa fillarit ovat ajokuntoiset ja mun takakiekko rihdattu ja kasa varapuolia satulatolpan sisalla. Muuten ainakaan ma en oo viela oikein kunnossa, maha kipuilee ja ruoka ei oikein maistu.

Muuten taa on kaupunkina vahan vaikeasti lahestyttava sen koon takia ja nyt on vahan reissuvasymysta ilmassa niin kovin suuriin ekskursioihin ei olla ryhdytty. Kaipa tama tasta kunhan kuntoon paasee.

Via Dolorosa

Tama toivottavasti oli reissun paskin ajopaiva. Ainakin mulle se oli fyysisesti vaativin paiva koskaan. Vain 100km matkaa, mutta yon byyttasi ja spruuttasi Esko ja aamun mina. Ruoansulatuskanavat tyhjennettyina ei oikein muita vaihtoehtoja ollut kuin yrittaa vain eteenpain, silla telttakedon oksettava yrttien tuoksu ei todellakaan houkutellut jaamaan lepailemaan. Lammot pyorivat 32 asteen tuntumassa, mutta maha ei suostunut ottamaan nestetta sisaan kuin puoli kulausta kerrallaan.

Yhdella kadella ja alyttomalla tavaramaaralla reissaavasta hollantilaisesta pyorailijasta saatiin kuitenkin mukavasti virtaa omaankin etenemiseen. Liikenne ei taalla Istanbulissa lopulta ollut niin paha kuin mihin oltiin varauduttu.

Kolme valipaivaa varmaan taalla Istanbulissa ja sitten johonkin.

Turkkilaisten kiinnostuksen kohteena

100km päässä Istanbulista, matka ei juuri etene kun ihmisiä tuntuu kiinnostavan kovasti. Päivälä oltiin Turkkilais-Kotkalaisen suvun kestittävänä. Laskin illalla hiljaisella tiellä 25 spontaania tervehdystä 28 minuutissa. Monella tavalla hieno kulttuuri mutta pidemmän päälle saattaa käydä jo vähän rasittavaksikin.

Ensimmäinen päivä Turkissa

Iskenderit vaan sinne suomeen! Turkki vaikuttaa oikein iloiselta ajomaalta, ei oo koskaan ennen hälytysajossa olevat poliisit tööttäilleet ja vilkutelleet riemuisasti. Bulgaria oli teiden puolesta rankahko. Romania kovempi tielinjausten takia, mut Turkki lienee todellinen mäkikoneiden jalostaja.

Turkki lähenee, pinnat vähenee

Eilen välipäivä rannalla nahkaa grillaten, tänään ajeltiin rantaa pitkin kohti rajaa 50km päähän Turkista, mut mun takakiekko tuottaa ongelmia, 5 varapuolasta jäljellä 1. Äsken piti paikallisella pajalla korjailla, että sai pakan irti, kattoo mitä tekee kunhan kestäis pari päivää Istanbuliin.

Koiralauma Mustalla merellä

Ollaan mummelin luona 5e hintaan Mustan meren helmessä Burgasissa, jossa haisee polttoöljy ja kutteri. Hieno ajopäivä ja hienot tiet, mut reissun eka oikee vaaratilanne kun lauma isoja piskejä hyökkäs 30 vauhdissa, lipat lähellä ja vasemman laukun remmi paskana ja oikeassa hampaanreiät.

Telttailua Bulgariassa

Telttaillaan ja katsellaan tuliperhosten lentoa Bulgarian ylängöillä varsin lämpimän ja laiskan päivän päätteeksi. Pirun kaunista seutua.

Veliko Tarnovo

9e hostellissa jojoilemassa Pohjois-Bulgariassa. Viime paivien ajelut ovat olleet melko loysia ja pyoritty kaikenmaailman maailmanperintokohteiden perassa. Suurhieno uusi harrastus on syntynyt yliajettujen elainten kuvaamisesta, kun Visa aiemmin vinkkasi etta janis pitaisi kyparaksi saada. Koiria on jo riittavasti ja osa hyvinkin mehukkaita.

Ahneudella on taallakin hintansa. Pari kiloa lahjoituksena saatuja aprikooseja ja rehellisesti puista anastetut (mm. poliisiaseman pihasta) kriikunalta vaikuttavat pikku hedelmaiset saivat vatsamme reippaaseen eloon, jotta paasimme auringonkukkapeltoihin kesken ajorupeaman. Kiva tietaa, eiko vain? Huomenna varmaan kohti Mustaa merta.

Tonavalla

Telttaillaan Tonava kaunoisen pengermällä Bulgariassa ja uitiin miljoonan, tai no miljoonan ja kahden ihmisen kusesessa.

Bukarest

Pidetaan valipaivaa Bukarestissa 8e hostellissa. Ma tuppaan olemaan enemman ajohaluinen noin yleisesti kuin Esko ja nyt yritetaan loytaa sopivaa kombinaatiota etta molemmat olis jotakuinkin tyytyvaisia. Ihan ok kaupunki pysahtya, liikenne kohtuullista. Muuten kaupungin katukuva on ihan tajuttoman kaukana vanhoista legendoista. Iltaisin erittain hiljainen ja jopa ylisiisti kaupunki. Kaipa taallakin huono-osaisuus on lakaistu naista Bukarestin Töölöista paikallisiin Vesaloihin.