Tabriz

Ehtoota. Ollaan Tabrizissa ilmeisesti viimeista iltaa, silla taalta sivistyksen kapaloista loytyi parikin hyvaa fillarikauppaa ja Esko sai uuden maantiekiekon eteen ja takakiekko kasattu mainioksi. Lahdetaan huomenaamuna suoraan itaan pienempaa tieta kohti Kaspianmerta. Visa ja Ville kyselivat miten taalla saa kolme viikkoa kulumaan - toistaiseksi ei ole ollut ongelmia, varsinkin kun tuota kiertoreittia ajamistakin lienee noin 1000km ja siihen kuuluu pari vuortenylitysta. Lammintakin riittaa, rannikko tosin kuulemma sateinen, vihrea ja viileahko.

Ihmiset todella ystavallisia, ruoka halpaa (lounasravintolan kepatti on 2e, kasvikset ja hedelmat 0,20-1e kilo), kaupunkialueet poikkeuksetta siisteja. Ihmisten kaytos meita kohtaan on huomattavasti hillitympaa kuin Turkissa, mutta ei taalla silti tarvitse yli kilometria kavella etteiko joku tarjoaisi englanniksi apua ihan mihin vain. Englannilla parjaa paremmin kuin Turkissa tai Bulgariassa.

Basaareissakin on mukava kavella ja pysahtya hedelmakojuille hymyilemaan ja syomaan kaikenlaiset maistiaiset mita eteen kipittaen tuodaan. Just kun kavelin tanne nettikahvilaan niin joku huntupainen rouva ajoi ja lansimaalaisittain meikkasi samalla taustapeilin avulla. Valilla tuntuu aika pseudohommalta koko hunnutus kun meikkaukseen kaytetaan varmaan tunti paivassa.

Rahaa meilla ei ole kovin paljoa ja sita ei saa seinasta kortilla lisaa, mutta pitaa yrittaa sompailla tuon budjetin kanssa tama reilu pari viikkoa. Puistoissa saa ihan luvanvaraisesti telttaillakin. Taytyy vaan lahtea aika varovasti liikkeelle ton ajamisen kanssa, nuo viimeiset reilut 300km Turkissa nousukilometrin kanssa joka eivat oikein sopineet kropillemme. Esko ainakin valittelee ylikunnon merkkeja.

Jotenkin sita noina ajopaivina jaksoi aina kovassa nousussakin puoli tuntia hymyilla kun vastaan tuleva taysi 40 matkustajan bussi taputtaa ja tsemppaa - taas kun ajaminen rupeaa takkuamaan niin lammittaa katsella rinteesta maantielle vastaan kiiruhtavaa iakasta saksanturkkilaista herraa jaakylman vesitonkan kanssa. Tassa hommassa kohdellaan kaikkialla kuin hyvanlaatuista hullua.

Taalta tahan, ma lahen hotellille suomaan tuoreita taateleita ja aprikooseja ja laappimaan oman fillarini takakiekkoa. Kuvia ei voi tallaisilla paukkulangoilla oikein latailla. Todennakoisesti meista ei viikkoon pariin paljoa kuulu jos ei mitaan suurempia ongelmia kavele vastaan.