Tama toivottavasti oli reissun paskin ajopaiva. Ainakin mulle se oli fyysisesti vaativin paiva koskaan. Vain 100km matkaa, mutta yon byyttasi ja spruuttasi Esko ja aamun mina. Ruoansulatuskanavat tyhjennettyina ei oikein muita vaihtoehtoja ollut kuin yrittaa vain eteenpain, silla telttakedon oksettava yrttien tuoksu ei todellakaan houkutellut jaamaan lepailemaan. Lammot pyorivat 32 asteen tuntumassa, mutta maha ei suostunut ottamaan nestetta sisaan kuin puoli kulausta kerrallaan.
Yhdella kadella ja alyttomalla tavaramaaralla reissaavasta hollantilaisesta pyorailijasta saatiin kuitenkin mukavasti virtaa omaankin etenemiseen. Liikenne ei taalla Istanbulissa lopulta ollut niin paha kuin mihin oltiin varauduttu.
Kolme valipaivaa varmaan taalla Istanbulissa ja sitten johonkin.
2 kommenttia:
"Tuskien tie" -sanonta on otettu käyttöön, näemmä, mutta sanokaa hyvät herrat, miten te valmensitte itseänne ennen moiselle ajomatkalle lähtöä, kuntonnehan on mahtava - sairasteleva tuskin itse, mutta kyllä se siitä taas taival taittuu, uskoopi tätsykkä ja kiittää yöpymispaikkojenne paikkakuntien nimeämisestä.
Valmensimme itseamme polkemalla polkupyoraa.
Lähetä kommentti